— Ohjeita —


Nuohous ja tulisijat

Yli miljoonassa suomalaisessa pientalossa on tulisija. Tulisija on rakennukseen kuuluva rakennusosa tai laite, jossa poltetaan kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia aineita.

Nuohouksen tarkoituksena on poistaa savuhormeihin ja tulisijoihin kertynyt palamisjäte, jotteivät ne aiheuttaisi palovaaraa. Lisäksi nuohouksella edistetään energian taloudellista käyttöä, ympäristönsuojelua ja ihmisten asumisviihtyvyyttä.

Rakennuksen omistajan ja haltijan velvollisuutena on tilata määräajoin nuohooja suorittamaan rakennuksessa nuohous. (13 a § (5.12.2018/1078)

Rakennusten nuohous

Rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan on yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyjen osalta sekä huoneiston haltijan hallinnassaan olevien tilojen osalta huolehdittava, että:

1) tulisijat ja savuhormit pidetään sellaisessa kunnossa, että niitä voidaan käyttää turvallisesti;

2) nuohooja nuohoaa tulisijat ja savuhormit säännöllisesti;

3) tikkaat, kattokulkutien osat ja katon turvavarusteet pidetään sellaisessa kunnossa, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti. Tikkaiden tulee olla kunnolla kiinnitetyt ja riittävän tukevat. Nuohooja joutuu liikkumaan kaikkina vuodenaikoina ja esimerkiksi sateen liukastama katto on erittäin vaarallinen. Tikkaiden ja kulkusiltojen kunto on kiinteistön omistajan vastuulla.

Edellä 1 momentissa säädetyt velvoitteet eivät koske kaasukäyttöistä tulisijaa eikä sen hormia.

13 b § (5.12.2018/1078)

Nuohouksen määrävälit

Tulisijat ja savuhormit on nuohottava riittävän usein ottaen huomioon niiden käyttöaste ja rakenne sekä käytetty polttoaine. Vakituiseen asumiseen käytetyissä rakennuksissa tulisijat ja savuhormit on kuitenkin nuohottava vähintään vuoden välein, ja vapaa-ajan asumiseen käytetyissä rakennuksissa vähintään kolmen vuoden välein.

Käyttämätöntä tulisijaa ja savuhormia ei tarvitse nuohota. Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja savuhormi on nuohottava ennen käyttöönottoa.

Nuohooja huolehtii työllään kiinteistöjen paloturvallisuudesta puhdistamalla tulisijat ja savuhormit. Lisäksi hän tarkistaa suojaetäisyydet, ilmoittaa havaitsemansa puutteet ja viat ja opastaa tulisijan käyttäjiä.

Mikäli nuohousta ei suoriteta määrävälein, on suuri vaara, että piippu tervaantuu, karstoittuu ja tulee nokipalo. Nokipalossa piipun pinnoille tiivistynyt piki ja noki syttyvät palamaan. Kuumuus voi tämän vuoksi olla savuhormissa jopa 1200 °C ja piippu on vaarassa haljeta. Nokipalon estämiseksi on tärkeätä myös huolehtia riittävästä palamisilmasta. Nuohous estää merkittävästi nokipaloja.

Nykyiset tulisijat ovat oikein käytettynä turvallisia ja helppohoitoisia. Käytön suurimmat vaarat ovat tulipalovaarat ja häkämyrkytykset. Näiden syynä on yleensä tulisijojen väärä käyttö. Oikeanlaisella lämmitystavoilla tällaisilta ongelmilta säästytään.


Häkämyrkytykset

Häkä eli hiilimonoksidi on ihmiselle vaarallinen, hajuton, mauton ja näkymätön kaasu. Häkä aiheuttaa suurina pitoisuuksina hengitettynä hapenpuutetta. Suoraan hengitettynä hiilimonoksidi on erittäin myrkyllistä. Suomessa sattuu vuosittain 10-20 häkämyrkytyskuolemaa. Kotiin voi hankkia kotitalouskäyttöön tarkoitetun hiilimonoksidivaroittimen. Varoitin sijoitetaan huoneeseen, jossa on takka, kaasuhella tai muu tulisija.

Ohjeita puun polttamiseen

Pienpolttoon liittyvää lainsäädäntöä on jätelaissa, terveydensuojelulaissa, naapuruussuhdelaissa sekä ympäristönsuojelulaissa. Kunnat voivat antaa omia puun pienpolttoa koskevia määräyksiään ympäristönsuojelu- tai jätehuoltomääräyksissä. Jätelaki kieltää jätteiden polton.

Hyvälaatuisella ja kuivalla polttoaineella sekä oikealla sytyttämis- ja puidenlisäystavalla voidaan merkittävästi vähentää päästöjen muodostumista tulisijoissa.

  • Poltettavan puun on oltava kuivaa.
  • Oikea sytytystapa on puiden sytyttäminen päältä pienellä määrällä puutikkuja ja sanomalehtipaperia.
  • Kun tulipesän pinnat ovat kunnolla kuumenneet, voidaan puuta lisätä reilummin, tulipesää ei saa latoa liian täyteen.
  • Tulisijan pellit on hyvä pitää auki ja varmistaa hyvä veto niin kauan kuin hiillos vielä hehkuu. Näin huonetilaan ei pääse häkää eikä pienhiukkasia.
  • Kun veto on hyvä, piipun päästä tupruaa tasaisen vaaleanharmaata savua. Musta noki kertoo liian vähäisestä vedosta tai märistä puista.
  • Kun hiillos alkaa hiipua - eli siinä ei näy sinisiä liekkejä - voi pellin laittaa vähän pienemmälle. Vasta kun hiillos on palanut loppuun, pellin saa sulkea kokonaan.

Nuohous perustuu Suomessa pelastuslakiin. Pelastuslain (22§)


Lähde: Sisäministeriö / pelastustoimi 2019